Miten aivot toimivat?

Oon koittanu kirjottaa tästä viikosta jotain random-kuulumisia jo useemman kerran, mut ei oo jotenki ottanu onnistuakseen. Onkohan tää joku merkki ettei pitäisi kirjoittaa ollenkaan. Onhan mulla toi Nuudelisalaatti-postauskin nyt vihdoin julkaistu sentään että ei nyt mistään hiljaiselostakaan ollut kyse. Parempi varmaan kaikkien kannalta ettei mulla oo enää mitään nettisivua jonne kehtaisin valittaa, varsinkin kun mun aivot aina tekee kaikesta liian hankalaa. En ees kehtaa kertoa yhtä asiaa josta olin tällä viikolla surullinen, kun se on niin tyhmä :D

Jotenki on joo ollu sellanen olo ettei tää oo ollu ollenkaan mun viikko! Olin jo heti alussa ihan puhki ja tiistaina sain kunnon hermoromahduksen saksan tunnilla kesken suullisen tehtävän, jonka jälkeen oonki vaan miettiny koko aineen lopettamista... Hermoromahdus ei muuten tässä tapauksessa tarkota mitään ragekohtausta, toim. huom!

Inhottaa, että jo tommonen on mulle muka liian vaikeaa. Samaten nyt perjantaina äikän tunnilla kun mua pyydettiin lukemaan tekstipätkäni ääneen, niin eka ajatus oli se, et nyt siinä on jotain vikaa ja tää on vaan huijaus että saadaan helposti esimerkillä ongelmakohdat muille esiteltyä. No, enpä sitten lukenu kun ei myöhemmin enää mulle suoraan vuoroa esitetty - viittaaminen nyt ei tulis kuuloonkaan. Samaan aikaan mua silti vituttaa kun tämmöset tilanteet menee ohi, vaikka toisaalta tuntuu että täällä opettajat on silti fiksumpia kuin yläasteella eikä semmosta "jos et viittaa niin et myöskään osaa" -asennetta oo oikeestaan näkyny. Erilaiset temperamentit psyka 2 blablabla.

Noh liittyyhän tääkin psykaan mutta kolmoskurssiin

Eniten varmaan koko viikolta stressasin vierailua kasvitieteelliseen puutarhaan, koska jokasella oli omat lajit jotka piti muille esittää ja en löytäny omistani paljo mitään tietoa ja sillonkin vaan hankalalla englannilla. Tietysti loppujen lopuks ei ees ollu mikään iso juttu, opettajakaan ei kytänny ja oli kivaa, vaikka olinki käyny tuolla jo talvella mantsan kurssilla. Noi vierailut nyt on kuitenkin sen verran nopeita ettei kolmas kertakaan pahitteeks olis.

Täl viikolla näin myös kavereita torstaina ja lauantaina, ja kyllä se heti piristää. Harmi vaan kun noita koulujuttuja tunkee joka suunnasta, ja on hankalaa saada aikaa järjestettyä, et esimerkiks Vildeä en ehtiny tapaamaan nyt mutta toivottavasti tosiaan ens viikolla. Ja toivottavasti siitä tulee helpompi viikko, luultavasti, kunhan vaan matikan välikokeesta selviän. Sitäkää ei pitäis siinä mielessä jännittää, että parikin pistettä auttaa mua kokeessa melko varmasti kun ainahan mä jotain evoan.

Ens viikolla olis kai myös tarkotus keskustella jo jatko-opiskelusuunnitelmista. Oon melko varma että mut tyrkätään johonkin valmentavaan ryhmään, koska se mitä mä aion sanoa on varmaan vaan "emmä tiiä". Keskustelu menee vieläpä just sen aineen tunnin päälle, minkä tällä viikolla lintsasin... Ainahan se kai niin menee :D

Tätä tekstiäkin on kyllä moneen kertaan saksittu sieltä täältä, et pahoittelen jos kuulostaa ihan kamalalta. Hankalaa löytää semmonen sopiva tarkkuus asioiden selostamisessa.