Blah blah bleh

Taas on sinänsä ollu kirjotettavaa jo pidemmän aikaa, mut itsesensuuri iskee :'D Oon välillä vähän liiankin tarkka siitä mitä julkasen, koska pelkään, että tulee laitettua esille jotain kauheeta valitusta tai muuten vaan noloa purkausta. Kai se on sinänsä parempi etukäteen miettiä ja hautoa asioita sen verran, että saa ne neutraalimmin (tai edes jotain sinne päin) esitettyä. Toisaalta sit jää mehukkaat tilitykset pois, mutta eipäs ole minulta pois, teiltä vain, hähhähhää! Ajattelin nyt kuitenkin joo jotain yhteenvetoa väsäillä, en ole ihan kuollut vaan toivottavasti blogi on taas paremmassa kondiksessa koeviikon päätyttyä keskiviikon jälkeen.

Ostin muuten sinisen hupparin. Jee, kiitos lukiokalenterin kupongit!

Tän koeviikon aikana oon kyllä taas alkanu piirtämään koneella pitkästä aikaa. Kummasti lukemisen välttely ajaa vaikka mihin, mutta pitää kyllä sanoa, että on vaan ollu tosi kivaa vaihtelua nyt. Oon lähinnä jotain pieniä suttuja Sumusta piirtäny kuunnellessa musiikkia tai katsoessa animea, mutta yhden kunnollisemmankin luonnoksen sain tehtyä. Siitä piti tulla trade, mutta äh, ei se sitten sopinutkaan siihen tarkoitukseen ja pidin siitä itse liikaa. Vähän itsekästä, mutta kun piirrän niin vähän omia hahmoja muutenkin... ;; No, kunhan pikapikaa saa tradeakin varten uuden luonnoksen, kun se on kesän lopusta saakka roikkunut.

Koeviikko on mulle tosiaan aika stressaavaa aikaa, vaikka toki tykkään siitä, ettei normaalia koulunpenkin kuluttamista tarvi sietää. Tiiän että monille koeviikko on ikään kuin vapaata, mutta itse en ole toistaiseksi pystynyt semmoseen lähestymistapaan. Luen melkeen koko päivän tai jos en lue, niin sitten syytän itseäni siitä myöhemmin ja on vaan koko ajan semmonen olo, etten nyt tehnyt tarpeeksi. Siis oikeastihan tää koko päivän lukeminen on semmosta luen hetken, oon koneella, luen hetken -sahaamista, mutta pointtina siis se, että kotona mätänen. Kaikkeen vaikuttaa tietty myös huono aikataulutus eli toisin sanoen se, etten mitään jaksa tehdä ite jakson aikana, vaikka tavoittelenkin hyviä arvosanoja. Ja aina lupaan että seuraavassa jaksossa paremmin, mutta mikään ei kuitenkaan muutu... :'D Näin ainakin ykkösvuonna.

Tällä koeviikolla semmosta jännää, että ekaa kertaa olin pois kokeesta, kun oli vaan niin törkeen paha olo. Tää sit rajotti myös matikan opiskelua, ja oikeestaan tässäkin tuli huomattua että hyvin se vähempikin lukeminen riitti. Matikka nyt tietty on oma lukunsa muutenkin, ikinä et tiedä mikä sua kokeessa odottaa! No, väliinjääneen kokeenkin suorittamisen sain heti sovittua, vaikka menetinkin siinä mun koeviikon ainoan vapaapäivän. Silti parempi kun uusintakuulustelu parin viikon päässä, jollon en mitään muistais enää. Lisäks tulee hyvä mieli aina kun opettajat on mukavia ja asiat hoituu näin helposti ´u`; Pienet ilot kerrankin!

 Koeviikon lisäks mua on stressannu tulevaisuus ylipäätään. Yks lukiokaveri päättikin nyt, että hänkin haluaa lääkikseen, ja totta kai siinä alkaa sit itekin omia valintojaan miettiä. En vieläkään tiiä, oliko nyt oikea vaihtoehto jättää fyssa ja kemma ykköskurssin jälkeen pois, vähän jo kaduttaa. Kolmessa vuodessa kun ei noita sit enää ehdi kaikkia kursseja muuten käydä, ellei itsenäisesti tee tai käy aikuislukiossa tai jotain muuta paskaa. Hankalaa on, kun on urasuunnitelmat niin kovin auki ja mun on vaikea erottaa, mitä oikeasti haluan, mikä on vain typerää kunnianhimoa, mitkä asiat taas liittyvät itsensä aliarviointiin ja niin edelleen.

Tuntuu että on kamalasti paineita menestyä, mutta samaan aikaan mun on kamalan hankala uskoa, että musta itestä voisi mitään oikeasti tulla. Joinain suurimpina epätoivon hetkinä tekee välillä mieli jättää lukiokin kesken ja jäädä vaan suosiolla sängynpohjalle makaamaan tai karata kaukomaille. No, sanomattakin on selvää ettei siinä nyt ole mitään järkeä, mutta en haluais valmistua lukiosta vaan jatkaakseni heti aikuislukion puolella puuttuvien kurssien parissa, tai hakea jonnekin ja opiskella turhaan monta vuotta tajutakseni, ettei se ollutkaan mun juttu. Tietty lukioon vois jäädä pidemmäkski aikaa, mutta hakusysteemi muuttuis siinä välissä paskemmaks ja blah. No, saas nähdä miten asiat sitten lopulta menee.

Tänä viikonloppuna oli semmosta ohjelmaa, että äitin eno täytti 80 vuotta. Oli aika mielenkiintosta nähdä niin paljon sukulaisia, joita ei oo koskaan ennen tavannu. Mukavaa porukkaahan kaikki oli, eikä sinänsä kaduttanu, että lähdin mukaan. Omia juhlavaatteita tosin vois hommata, nyt oli kaikki veljiltä pöllitty. Harmi, että muistoa päivästä latistaa pari juttua joita ihmiset sano, vaikkei ees tarkottanu mitään pahaa. Mut eihän kukaan voi tietää että mua harmittaa, kun en mitään kuitenkaan sano. Tämmönen aika perus dilemma. No joo, hyvät tarjoilut, aika rento fiilis, ja onneks mulla on pahimmat kokeet takana koska muuten oisin ollu aikamoinen hermoraunio. Säälittävää.

Keskiviikon jälkeen toivon, että sais jotain omiakin menoja järkättyä. Ei nyt mitään sen ihmeellisempää, mut vaikka jos jotain kavereita näkis. Kyllä parin viikon tauon jälkeen sosiaalinen toiminta tekis ihan hyvää, vink vink eikun.

Ja se Rooma-postaus ;; Kyllä se tulee. Mun tavote olis, että ens viikon loppuun mennessä. Harmittaa itseänikin, että se noin jäi roikkumaan, koska tietysti jotkut yksityiskohdat on varmaan jo haalenneet pois muistista. No mutta, kivoja valokuvia ainakin tulossa.

Tracon 8

Joo Tracon tuli ja meni ja ainahan nyt jotain fiilispostausta pitää raapia kokoon! Rooma-teksti on kyllä vieläkin tulossa, mutta koska se on melko kuvapainotteisuuden takia siinä saattaa vähän kestää. Haluan kuitenkin valita valokuvat huolella ja edes pikkasen käsitellä, jotta postaus olis semmonen jonka jaksais selata läpi. Mutta pidemmittä puheitta nyt tän postauksen asiaan!

Lauantai

Tracon lähestyi mua jotenkin tosi salakavalasti. En tiedä oliko se Rooman matkan vika vai mistä johtu, mutta tapahtuma tuli tosi nopeasti eteen. Pitkään ajattelin, että olis ollu vasta ens viikonloppu - vielä lauantaina junaa odotellessanikin piti tarkistaa kännykästä, että päivämäärä on varmasti oikea.

Ehkä tosta ylemmästäkin johtuen kamalaa conifiilistä mulla ei ollu päällä ja jotenkin taas vähän arastelin enkä deviantartiinkaan ilmotellu mitään. Okei, edellisyönä jo julkasin journalin jossa oli Tracon-meme pikkufontilla mutta poistin sen minuutin päästä. En tiedä mitä pelättävää muka mulla ois edes ollut...

Onneksi tuli huomattua, että hyvin tämmönen ilmottamattomuuskin riitti siinä mielessä, että kaverit kuitenkin tunnisti ja sana levis tyypiltä toiselle. Toisaalta sit jää helpommin uudet tuttavuudet tekemättä, kun ei badgeakaan ollu ja kysymys "kuka sä oot" on vähän kiusallinen. Conin vessajonosta tosin joku meidän koulun ykkönen mut tunnisti mikä oli hiukan hämmentävää, mutta ei kai tässä mitään, sanoin että saa tulla koulussakin moikkaamaan jos huvittaa, sillä sillä hetkellä mulla ei ollu mitään hajua kuka se oli :'D

Ib ja Mary - Ei kun siis Kurage ja Nemi. (Nemi ja Kura saa ottaa tästä ja käyttää missä huvittaa, maininta kuvaajasta olis silti kiva! Multa löytyy toinenkin, mutta se on oikeestaan identtinen tän kanssa. Voin lähettää sen jos haluat[te])

Ohjelmatarjonta oli jokseenkin laihaa tällä kertaa. Lauantaina kävin katsomassa Kingdom Hearts -pianokonsertin joka oli kyllä ihan hyvä. Eka kerta kun se tyyppi esiinty kellekään yksin, jos oikein ymmärsin? Mun onneks pätkätkin oli lähinnä pelien alusta, joten vain loppua kohden jouduin tuijottamaan jalkoihini etten kovasti spoilaantuisi pelin lopusta : D Tai siis no joo, ihan kun ikuisuuksiin pääsisin sinne asti kun en edes itse omista peliä (siis olen pelannut kaverilla/lainannut), mutta oon vaan spoilerien suhteen niin superherkkä. Ja silti menin tonne, no, onneksi ei ollut huono päätös.

Ton jälkeen kävin vielä kattoo Puhallinorkesterin konsertin ja sekin oli hyvä. Tietysti ois saanu enemmän irti jos ois tienny enemmän biisejä kun minä, mutta ei silti käy kieltäminen että hyvin soittivat. Orkesteri oli pukeutunut teemaan sopivasti vähän koulupukutyylisesti, ja orkesterinjohtajalla oli kissankorvat (vai olikohan ne jonkun muun elukan) päässä ja se oli mun mielestä kamalan sulosta, hah.


Taidekujalla tuli tietysti käytyä pariinkin otteeseen ja mukaan koko conista tarttui oikeastaan vaan Wurr 3. Pelasin Project Divaa totta kai, kiersin myyntipöydät, kävin syömässä, ja näin tuttuja.

Ainakin Snowiisin (mukavaa nähdä niin pitkästä aikaa!), Tydiin ja Detrahin, Veposen ja Wolffin sekä Kaken, Salmin ja Fujin porukan kanssa tuli vähän pidempikin tovi vietettyä. Tuli toki nähtyä muitakin, ainakin Nemi, Kurage, Pyttis, Specter ja Ginuga. Mua aina pelottaa tämmönen ihmisten mainitseminen koska en haluis ketään unohtaa epähuomiossa, tästäkin kyl oon varmaan 100 kertaa aiemmin jo valittanut..

Sunnuntai

Edellisenä päivänä olin lähes kaikille sanonut etten olis paikalla kuin vaan lauantaina, mutta jo illalla alko vähän häiritsemään tää päätös. Katoin juniakin jo valmiiksi, ja päätin sit laittaa herätyskellon  soimaan varmuuden vuoks aikaseen ja kyllähän sitä tuli sitten taas matkaan lähdettyä. Sain vähän bilsan projektia tehtyä aamulla ja matikanvihkokin oli messissä junassa, joten sain onneksi vähän hommia pois alta. Aamulla tulostin ja askartelin myös itelleni nopsaan badgen Talarikin piirtämästä kuvasta, vaikka hyötyä siitä tuskin oli kun se oli niin pieni : D

Oli siinä pikkasen selittämistä että mites mä oonkin paikan päällä, mutta ei siinä sen kummempaa. Pääsin kattomaan vielä yhen ohjelman joka mua kiinnosti, What do Japanese think of foreign Otaku?. No, itse esitys ei ollu kovin laaja, kesti ehkä 15-20 minuuttia, mutta esiintyjät, japanilaiset opiskelijat, oli jotenkin symppiksiä. Englanti ei ollu täydellistä mutta selvän sai ja oli hauskaa bongata japanilaisten suosikkilistalta (=Meijin yliopiston opiskelijoiden suosikkilista) myös oma tänhetkinen lemppari Shingeki no Kyojin.

Näin oikeestaan samoja tyyppejä kuin edellispäivänäkin ja tein samoja juttuja :D Taidekujalta tarttu mukaan yks ostos lisää, nimittäin Johiksen printti. Siinä oli pieni painovirhe, jokin ylimääräinen pieni musteläikkä, joten se ei kustantanut kuin vain 2 euroa. Ei sillä etteikö olis mielellään voinu maksaa enemmänkin, mutta koska lauantaina ne mun lempiprintit oli jo pöydältä ehtiny hävitä, niin tämmönen hinnanalennus sitten sai aikaan sen vikan ostopäätöksen. Äh, jos ymmärrätte :D Jotenkin musta on tullu kauheen harkitseva ja pihi vähän kaikessa conishoppailussa, ja siihen lisättynä se, että taidekujamyyjienkin kanssa asiointi jännittää, niin ostopäätös ei kovin herkästi synny.

Sunnuntaina lähdin jo huomattavasti aikasemmin kotio, joskus kolmen jälkeen hävisin Tampere-talolta. Tää oli pakko tehdä jotta ehtisin vielä hyppelemään metsään ja tekemään jäkälätutkimuksen, josta saikin monet mun seurassa liikkuneet kuulla... Loppu hyvin kaikki hyvin, ei kyllä kaduta yhtään että tulin sunnuntainakin paikalle. Tähän vaikutti varmaan se, että lauantaina mulla oli oikeesti tosi kivaa ja se, että en yhtään tiedä voinko ens vuonna tulla paikalle kun kirjotukset ilmeisesti sijottuu suunnilleen tähän aikaan syksyä. Tiedän että aika monelle Tracon onkin just mukava rentoutumishetki niiden ohessa, mut tiiän kans sen, että ite en varmaan pystyisi muuta tehdäkään kuin stressaamaan niistä. Noh, voihan olla että tää mun ennakointi koituukin ihan vääräksi, sen näkee sitten.
***

Loppuun vielä tää perinteinen: kiitos kaikille jotka jakso viettää aikaa mun kanssa tai moikkas ja niin edespäin! Vaikka sanoinkin vähän köyhästä ohjelmatarjonnasta, niin kyllä mä vaan tästäkin Traconista tykkäsin. Jotenkin on vaan semmonen tietty hyvä fiilis, sijainti ja tilat on jees, kiva piristys syksyyn... Tracon oli myös varmaan mun eka iso con sillon joskus, että liekö siitä jääny joku juttu päälle :) Ohjelmastakin nyt sen verran, että ehkä enemmän katsottavaa olis löytynyt jos roolipelitkin kiinnostaisivat. Aika ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi missään tapauksessa, joten ei hätää.

Pre-Rome ja muuta löpinää

Laittelin vihdoin journalin deviantartin puolelle joten kaipa mä voin tännekin yhtä hyvin löpistä. Eli Roomaan huomenna, ja maanantaina pois eli kaipa vois sanoa pidennetyks viikonlopuks. Matkaseurana äiti, koska ollaan vaan yhdessä todettu, että pienemmissä porukoissa matkaaminen toimii paremmin kuin koko perheen kanssa. Viime postauksen lopussahan tää matka jo tuli esille, vaikka alunperin mun oli tarkotus olla kauheasti juoruamatta etukäteen. Ainakin koulussa oon parhaani yrittäny mutta oonpa mä ehtiny muutamat ehdotukset matkalaukkuun piiloutumisesta jo saada : D Ja joo, nyt on matkafiilikset kyllä nousseet, vaikka pahasti olen sellainen ihminen joka ei oikeastaan mitään kunnolla hehkuta. Tämä nyt siksi, jos joku ihmettelee suht neutraalia sävyä.

En ole koskaan aiemmista matkoista saanut juuri mitään nettiin kirjoitettua tai edes valokuvia laitettua, mutta ehkä mä tällä kertaa yritän, vaikka tuskin mitään ihmeellistä teenkään. Perus-turistikohteet ja silleen nyt etupäässä, sanokaa mua ihan vapaasti tylsäksi jos haluatte :) Hmh, jos jotain edellisistä reissuista poikkeavaa vielä, niin tällä kerralla oon vähän päättäny että en oo lähettelemässä tuhatta postikorttia. Laitan sit jos jää aikaa ja jos siltä tuntuu, mut en halua stressata. Joskus on pahimmillaan ollu varmaan tyyliin 8 korttia postitettavana ja se on jo mun mielestä aika paljon. Se vaan lähtee vyörymään jos ajattelee "no kun laitan X:lle niin pitää laittaa myös Y:lle.." ja niin edelleen. On niin vaikeaa rajata :( Sama tuliaisten kanssa. Mutta äh, nyt kun tätä miettii, niin vaikuttaakohan vähän kylmältä? Voi olla että kuitenkin tästä ajaudun luistamaan.

 Jos nyt miettii mitä koulussa on tapahtunut, niin eipä paljoa. Töitä vaan olis kovasti mutta mitään ei saa aikaseks. Tänään oli opon kanssa eka kahdenkeskinen juttutuokio jatko-opinnoista ja urasuunnitelmista. Ei me kyllä ehditty saada juurikaan kuin yo-aikataulu valmiiksi, ja sain iloisesti junailtua seuraavan haastatteluajan saksantunnin päälle :D Se kyllä tarkottaa sitä, että jää lisää sanakokeita rästiin, mutta ei oikeen jaksa kiinnostaa.

Osallistuin myös johonkin englanninkieliseen Amerikka-kirjoituskilpailuun. Huomasin sen monitorissa joskus alkuviikosta ja olin aika kahden vaiheilla pitkään, mutta kaveri yllytti kuitenkin mukaan. Oli se kyllä aika järkyttävä rupeama, etukäteen ajattelin että hah, kirjotan ehkä 30 minuutissa, mutta loppujen lopuksi meni melkeen koko kaks tuntia =__= Sen jälkeen olin ihan poikki. En mä mahdollisuuksiini usko varsinkaan kun en ihan liikaa Amerikkaa hehkuttanut, mutta ainakaan ei voi myöhemmin surra sitä ettei yrittänyt.

Vanhojen risteilylle menoa oltiin kanssa mietitty, mutta nyt meni hytit täyteen eli se varmaan siitä. Ehkä abiristeilylle sitten ennemmin. Muutenkin on ollut kyselyä kaikista vanhojen jatkoista ja  ruokailusta sun muusta, mutta mä en ite tiedä mistään mitään kun en ole facebookissa, että se siitä. Sen kyllä olen jo oikeastaan päättänyt, että itse tansseihin en mene ellei joku kavereistani tarvitse "oikean" parin korvikkeeksi. Jatkoista taisin jo muutenkin epähuomiossa kieltäytyä kun kysymys tuli niin äkkiä ja siitä ruokailusta ei ole mitään hajuakaan. "Aina yhtä pihalla" sopisi mun lukiouran motoks. En kyllä muutenkaan tiedä onko mitenkään tarkotuksenmukasta osallistua muuhun toimintaan jos ei edes tanssi, ei varmaan :D

Mutta nyt vihdoin pakkaamaan ja vikat kouluhommat kuntoon mahdollisimman hyvin. Ainakin monisteenmetsästystä ois vielä edessä, jipii...

Ciao!

"niin kuin se olisi kallis asunto tai hieno auto, pelkkä sijoitus, jonka mielekkyys oli punnittavissa"

- Juha Itkonen, Myöhempien aikojen pyhiä


Pahasti kontekstistaan irrotettu lainaus, valitsin jonkun kivalta kuulostavan. Tällasta ollaan ÄI4-kurssilla luettu ja tänään sain loppuun. Olin jo etukäteen kuullut että loppu olisi outo, no, sellainen vaan missä asiat jäävät hyvin auki. Haluaisin kuulla lisää, haluaisin tietää miten kaikille käy, tekisi tässä jopa mieli lukea kirja uudestaan kun niin kiinni näissä henkilöissä olen mutta tiedän etten kuitenkaan lue, ainakaan nyt.

 Tärkeämpää olisi aloittaa toinen kurssilla valittu kirja, josta en kyllä ole yhtään innoissani. Valinta tehtiin joko yhteiskunta tai sukupuoli-puolelta, ryhmässä jouduttiin heittämään kolikkoa ja päädyttiin geneeriseen kirjaan jälkimmäiseltä. En pysty kuitenkaan samaistumaan, en halua esittää että pystyisin, en halua että minut luetaan mukaan joukkoon johon en kuulu. Eikä edes kiinnosta, varmaan kirjan aloitettuani sitten pyörrän näin jyrkän mielipiteen kun melkein kaikki loppujen lopuksi kuitenkin tempaa mukaansa. Myöhempien aikojen pyhiä ei myöskään aluksi innostanut, mutta olikin tosi vaikuttava. Ei sellainen mihin olisin itse tarttunut, mutta olisiko koulussa mitään järkeäkään valita nuorten suosimia kirjoja? Että luettais sitten hitto jotain Nälkäpeliä yhdessä.

Ostin 200 euron laskimen. Tai mielummin sanon että 179 euron, ei kuulosta niin pahalta. En voi mitenkään korostaa sitäkään että itse ostin, koska rahat sain kuitenkin vanhemmalta. Että jännitti, kyselin myyjältä enemmän kuin yleensä, normaalisti olisin varmaan vain itse tutkinut hiljaa mutta 200 euroa on helvetin paljon rahaa ja laskimet asiakkaiden ulottumattomilla ylähyllyllä kassan takana - no onko taas yhtään yllättävää kun katsoo hintaa, ei tietenkään.

En tykkää tehdä ostopäätöksiä, en edes pieniä, siksi tämäkin oli sellainen jota kauan lykkäsin. Lukion alussa käytin vanhaa kännykkääni laskimena, koska uudesta en peruslaskimen lisäksi muuta löytänyt (kunnes eräänä päivänä vahingossa käänsin kännykkäni sivuttain), pian sekin oli riittämätön kun negatiivisia kymmenpotensseja riitti niin kamalan paljon. Ostin 11 eurolla samanlaisen laskimen jota oltiin yläasteella käytetty, väliaikaiseksi, tai niin ajattelin, mutta loppujen lopuksi käytin sitä ihan vuoden loppuun saakka. Muistan kuinka paljon innostuin kun siitä löytyi muisti, se oli lisäksi jotain tuttua ja turvallista. Kesän aikana laskimen ilmeisesti hukkasin jonnekin tuntemattomaan paikkaan, varmaan siirsin pois penaalista tärkeämmän sisällön, kynien tieltä.

Oli pakko ostaa tämä kämmenlaite kun vihdoin tultiin sellaiseen kohtaan matematiikassa että kuvaajia on pakko tulkita. "Meillähän on kaikilla graafinen laskin", kuului opettajan suusta jo parikin kertaa aikaisemmin kurssin aikana, mutta nyt vasta oli se ihan pakko. Huomasin kyllä etten ollut ainoa jolta mokoma rakkine puuttui, vaikka välillä siltä tuntuikin. Olisiko halvempi kelvannut, ehkä, mutta en uskaltanut, pelotti ettei kuitenkaan riitä, en nähnyt CAS-merkkiä muissa, luki vain graafinen vaikka kuulemma on viisaampaa ostaa CAS, samanlaisia näkyi luokassa kamalasti, se on se mitä eniten suositeltiin. Mutta nyt on taas uudet paineet pärjätä edes jotenkin, tuskinpa minä kuulun niihin joka laskimenkaan avulla mitään Eximiaa saisi vaikka sitäkin on tästä välineestä kuultu. Onhan siinä sentään värinäyttö.

Lähden perjantaina Roomaan neljäksi päiväksi. Silti olen vain murehtinut sitä, että jään paitsi vierailusta Eduskuntaan. Pääsen ulkomaille ja tuoko on se mitä mietin? Taas kerran helvetin ärsyttävää ja epäloogista ja paskaa. Pääsen tunteesta hetkeksi eroon ja se palaa uudelleen, onkohan se ennemmin jonkun muun asian purkautumista sitä kautta, en tiedä. Loppuuko se sitten kun vierailupäivä menee oikeasti ohi, myös sen toisen ryhmän jonne vielä teoriassa voisin itseni kinuta vaikka kuulin jo ettei korvata tarvitse, vai onko tämä taas uusi asia josta vittumaiset aivoni jaksavat vielä tulevina vuosinakin minua muistuttaa, niin, en tiedä. Kuinka missasit jonkun tällaisen upean kokemuksen, Roomaan olisit voinut lähteä milloin vaan, tuonne et, et tämän ryhmän ja tämän opettajan kanssa.

Aina pitää olla joku asia jota stressata, miksi olen niin helvetin rasittava. Toivottavasti sunnuntaisista kamalista viikkokatsauksista ei muuten tule tapaa :(  Ei tän ole tarkoitus olla täällä sympatian tai säälin vuoksi, halusin kirjoittaa, halusin selvittää ajatuksiani tai ihan vaan purkaa turhaa energiaa ja ärsyttävää olotilaa jonnekin. Ja joo, kyllä nyt tuntuu paremmalta. Silti tietokoneeni sammui äsken yllättäen kun kiinnitin skanneria saadakseni tuon piirroksen tähän postaukseen, taasko uusi merkki siitä että Cava, sun ei todellakaan pitäisi kirjottaa näitä.

Toivottavasti kivemmissa merkeissä seuraavan kerran! Ei kai tää nyt vielä ihan järkyttävän kamala ole, vaikka tiedän ettei neutraalius ja yksinkertaisuus ja ytimekkyys nyt vaan kuulu mun vahvuuksiini.