Digimon ja silleen

Mun suhteessa Digimoniin kyse on lähinnä siitä, että katsoin joskus Nelosen lastenaamuista Adventure 02:sta. Tykkäsin kovin ja ilahduin, kun suomidubit vaihtuivat tekstityksiin joten en varmaan ihan kakara ollu :D Katsoin viime vuonna jossain vaiheessa muutaman ensimmäisen jakson youtubesta ja melkein herkistyin, kun muistot tulvivat mieleen. Sitten laiskistuin taas ja päätin jättää katsomisen tuonnemmaksi ja yllätys yllätys, hanke jäi unohduksiin.

Ensimmäisestä Adventuresta sen sijaan mulla ei ole juuri muistoja. Kuvittelisin ehkä että olisin joltain videolta katsonut jakson tai pari, ja tietysti se olisi jäänyt kesken jotenkin ikävästi. On kuitenkin vaikea erottaa mitkä ovat oikeita muistoja ja mitkä ovat tulleet youtube-videoiden tai gifien tai muiden vastaavien kautta. Zero-twon katsomisesta sen sijaan olen varma!

Eilen oli kuitenkin aika jatkaa Digimoniin syventymistä. Kommentoin viime viikolla Veposen Digimon-pehmoja, ja sitä kautta tulikin kutsu katsomaan sarjaa Vepan luo. Päivä alko loistavasti myöhästyneellä junalla jota edeltävä oli peruttu, joten seisoin lähes puol tuntia jossain pienessä raossa ja vanhan junan aulassa alko tulla kuuma. Olin myös ollu taas vaihteeks vähän pihalla, koska luulin et Vepa asuu Vantaalla mut erehdyinkin hieman... Voitte kans nauraa sille ku mun mielestä oli hauskaa mennä bussilla :D Viime kerta meinaan tais olla riparibussi Lappiin. Kai niitä täällä munki kaupungissa menis mut en oo ikin oppinu käyttämään ja pyöräkin kuljettaa. Säästyypä rahaa.

Katottiin ekaks se joku eka Digimon-leffa, jonka kanssa Summer wars on samantyylinen. Sen jälkeen oli vuorossa ekaa Adventurea jota katottiin vähän hyppien kun jaksoja puuttu välistä ja aikaa ei ihan loputtomiin ollu, mut Vepa selitti hyvin juonta. Täs välissä oli myös jonkin verran muuta juttelua ja lagailua, kun telkkariin kytketyn läppärin akku loppui ja se piti laittaa lataukseen. Loppuhuipennus tälle päivälle oli Agapion-dubbien ihastelu... tai suomidubbien ihastelu ylipäätään. Antti Pääkkösen Mikki Hiiri -äänet, hrr. Mutta joo oli kivaa!

Tän jälkeen vois olla ihan hyvä väli alkaa itekin taas etsimään jotain jaksoja. Oon muutenkin alkanu kattomaan enemmän tavaraa, lähinnä animea, mutta myös jotain missattuja tv-ohjelmia, eikä se tunnu enää niin kamalalta työrupeamalta. Automatkojen pelastus on sarja, joka toimii mun kännykällä!!1 = varmaan kaikki uudet animut.

Tänään katoin myös Puella Magi Madoka Magican loppuun ja hitto että itkin! Oon kyllä kamalan herkkä mitä itkemiseen tulee, et älkää nyt siitä pelästykö... Hyvä sarja se oli ja Kyubeystä vois jopa osata piirtää fanarttia, haha >'D

***

Nykyään mulla on muuten aina kamala jännitys kun kävelen pyörän luokse. Kaks pyörää on pöllitty juna-aseman tuntumilta joten ei kai oo ihmekään, että hermostuttaa. Ei yhtään auta, että tää kyseinen yksilö on aikasemmin ollu mun veljen ja en vieläkään osaa mieltää sitä mun omaks, vaikka nykyään se lähinnä mun käytössä onkin.